Vihreä linssikeitto

Lisää ruokaohjeita! Olen lusmuillut pari viikkoa urheilusta, joten en viitsi laittaa liikuntapäiväkirjoja tänne ihailtavaksi. Eilen kuitenkin kävin lenkillä, joten suunta on taas ylöspäin. Kävin myös ekaa kertaa tänä vuonna biitsillä, koska lopultakin on edes vähän lämmintä eikä esim. sada joka päivä. Merivesi ei kyllä ollut lämmintä vieläkään. No mutta nyt kuitenkin se resepti, muita juttuja ehkä jonain päivänä jossain toisessa postauksessa, tai todennäköisesti ei, koska en näemmä koskaan kirjoita mitään, mitä lupailen.

Vihreä linssikeitto (4 annosta)
ohje: http://www.ruokala.net/resepti/vihrea-linssikeitto

• 2 sipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 1 vihreä chilipalko
• öljyä paistamiseen
• 1 prk tomaattipyreetä
• 2 tl juustokuminaa
• 2 porkkanaa
• 2,5 dl vihreitä linssejä
• 8 dl kasvislientä
• raejuustoa tarjoiluun

Leikkaa chilipalko auki ja poista siemenet. Hienonna chili, sipuli ja valkosipuli. Kuullota silppua öljyssä hetki ja lisää joukkoon tomaattipyree ja juustokumina. Kuori porkkanat ja pilko ne. Lisää kattilaan porkkana, linssit ja kasvisliemi. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes linssit ovat pehmeitä. Tarjoile esim. raejuuston tai alkuperäisessä ohjeessa mainitun hienomman sitruuna-yrttijogurtin kanssa.

Kaura-porkkanasämpylät

Heipähei vaihteeksi. Viime aikoina ei ole tapahtunut kauheasti muuta kuin sitä jalkapalloa. Ainii paitsi hups valmistuin 16.6. Yksi päivä leivoin kuitenkin sämpylöitä (löysin kaapista puolikkaan kuivahiivapussin, joten se oli kohtalo), ja seuraavaksi saattekin sitten niiden reseptin, hurraa. Koska kukaan muu ei varmaankaan yleensä leivo puolikkaasta hiivapussista yhtään mitään, olin jalo ja muunsin mitat pussilliseen sopiviksi. Itse tosiaan leivoin kuvassa näkyvät kuusi sämpylää enkä sen enempää.

Kaura-porkkanasämpylät (12 kpl)

• 5 dl vettä
• 1 pss kuivahiivaa
• 12 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl siirappia
• 1 tl suolaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 isoa porkkanaa raastettuna
• 2 dl kaurahiutaleita
• muna (voiteluun)
• seesaminsiemeniä (pinnalle)

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää veteen. Lisää joukkoon siirappi, suola, öljy, porkkanaraaste ja kaurahiutaleet. Sekoita loput vehnäjauhot vähän kerrallaan mukaan.

Kohota taikinaa noin 30 minuuttia, jonka jälkeen pyörittele siitä noin 12 sämpylää. Nosta sämpylät leivinpaperille ja kohota noin 20 minuuttia. Voitele munalla ja ripottele pinnalle esim. seesaminsiemeniä tai muuta kaapista löytyvää. Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia. BON APPÉTIT.

(veden tilalla voi luonnollisesti käyttää maitoa ja vehnäjauhojen tilalla erilaisia parempia jauhoja, mutta itse menin nyt kaappini sisällön viitoittamalla tiellä, joka oli hivenen autio)

Força Portugal!

Ah, tänään on se päivä, kun jalkapallon MM-kisat alkavat. Tiedossa siis ahkeraa telkkarinkatselua seuraavat neljä viikkoa (iltaisin ja öisin, kiitos Brasilia). Lempparitiimini on Portugali, koska päätin näin vuonna 2006, eikä sitä toki sovi koskaan vaihtaa. Uruguay ja Italia ovat myös kivoja, muista pitänee sitten taas muodostaa näkemys kisojen edetessä (t. nimim. katselen jalkapalloa kahden vuoden välein). Kunhan Saksa ei voita, en ole koskaan pitänyt Saksasta.

Otsikko ei toki ihan sovi tähän päivään, koska Portugali pelaa ekan pelinsä vasta maanantaina (Saksaa vastaan, hehhee). Tänään on vuorossa vain Brasilia-Kroatia, jossa täytynee kannustaa Kroatiaa, koska se on pienempi ja sympaattisempi maa ja niillä on söpöt ruutupaidat.

Liikuntapäiväkirja vko 23

Back to basics. Ajattelin jättää väliinjääneet viikot nyt esittelemättä, koska eipä niissä mitään erityiskiinnostavaa ollut. Viime viikko sitten meni lähinnä uuden juoksuohjelman parissa. Keskiviikkona yritin villiä lenkkiä aamupalan ja lounaan välillä ja tukahduin taas vähän kuumuuteen. Ehkä pitäydyn jatkossa paremmin toimivissa iltalenkeissä, ainakin kunnes kunto alkaa olla paremmin auringonpaahdetta kestävä.

Uutena tulokkaana on nia-tanssi. Ilmosin puolispontaanisti Helsingin aikuisopiston kesäkurssille, jota on nyt sitten kesäkuun ajan aina torstaisin. Ehkä kirjoittelen siitä oman postauksen vaikka toisen tunnin jälkeen, kun alan olla jo alan rautainen ammattilainen.

Sitruunatäytemuffinssit

Sallan leivontanurkasta, päivää. Leivoskelen harvakseltaan, koska en ikinä oikein syö leivonnaisia. Torstaina oli kuitenkin vaihteeksi ruokatiimimme kokoontuminen teemalla piknik ja minulle lankesi jälkiruoan tekeminen, joten muffinssit tuntuivat helpoimmalta vaihtoehdolta. Lisäksi minun piti saapua piknikoimaan suoraan kaupungilta, joten erilaiset cupcaket olivat poissuljettuja kuljetusominaisuuksiensa takia ja lopputulema oli täytemuffinssit.

Muffinssi ikkunalaudalla

Sitruunatäytemuffinssit (n. 18kpl)
ohje: http://kattimatti.vuodatus.net/lue/2008/02/sitruunataytemuffinssit

Taikina

• 2 munaa
• 2 dl sokeria
• 100 g sulaa voita
• 2 dl kuohukermaa
• ½ sitruunan mehu
• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria
• 9 palaa valkosuklaata
• 1 sitruunan raastettu kuori

Täyte

• 1 prk maustettua sitruunarahkaa
• ½ sitruunan mehu
• 1 sitruunan raastettu kuori

Koristelu

• valkosuklaata
• voita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi ja lisää siihen haalea kerma. Lisää ½ sitruunan mehu voi-kermaseokseen. Yhdistä kuivat aineet, raastettu suklaa ja sitruunankuori. Lisää muna-sokeriseokseen vuorotellen nestettä ja jauhoseosta. Sekoita tasaiseksi.

Valmista täyte sekoittamalla ainekset keskenään. Peitä muffinssivuokien pohja taikinalla, päälle nokare täytettä ja täytteen peitoksi toinen kerros taikinaa. Paista uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Koristelua varten sulata vesihauteessa sopiva määrä valkosuklaata ja voita. Levittele seos muffinssien päälle tyylikkäästi (tästä ei toki ole kuvaa, kun en tajunnut valokuvata niitä piknik-muffinsseja enkä jaksanut enää ylijääneille tehdä mitään spesiaalia).

My Asics

Otsikko ei tällä kertaa viittaa lenkkareihini, jotka toki ovat myös Asicsin, vaan uuteen juoksuohjelmaani, jonka loin Asicsin nettipalvelulla ja aloitin tänä maanantaina.

Laitoin ohjelman tavoitteeksi 10km aikaan 1h elokuun lopussa, mutta jokin viisas algoritmi näki, että tulen kykenemään vain aikaan 1h 1min 24s. Ehkä pystyn elämään senkin kanssa. Laitoin myös vain kolme lenkkiä per viikko, koska neljä tuntui vähän liioitellulta, kun en ole ennenkään ihan niin villisti juossut.

Noh, edistystäni voi seurata sitten täältä. Facebook-integraatio oli vähän ontuvaa - se löysi profiilikuvani, mutta ei suostunut laittamaan sitä tuonne profiilikuvaksi. Jatkuva 8km lenkkienkin juokseminen vähän kauhistuttaa, mutta katsotaan, miten tämä lähtee etenemään.

Helatorstain soijasuikalekastike

Elin tuossa aika pitkään leipä- ja salaattilinjalla feat. eineksiä ja karkkia, joten nyt päätin palata ruotuun ja ruveta syömään taas kunnolla. Suuri missioni on käydä koululla syömässä päivittäin ja muina päivinä ihan laittaa itse ruokaa. Tästäpä syystä kokkailin torstaina pitkästä aikaa lämmintä ruokaa, resepti seuraavaksi. Jotenkin nää mun ruoat näyttää aina samalta, mutta erilaisia sooseja on vaan niin helppo tehdä ja pakastaa tulevaisuutta varten.

Soijasuikalekastike (4 annosta)

• 2 dl soijasuikaleita
• 4 dl vettä
• 1 tl kurkumaa
• 1 tl currya
• 1 sipuli
• 1 varsisellerin varsi
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• mustapippuria
• 2 rkl sitruunamehua

Keitä soijasuikaleita kurkumalla ja currylla maustetussa vedessä noin 10 minuuttia. Puristele suikaleet kuiviksi ja paista hetki pannulla. Lisää joukkoon soijakastike. Kuullota samalla hienonnettu sipuli ja pilkottu varsiselleri.

Kaada sipuli, selleri ja suikaleet kattilaan ja lisää joukkoon tomaattimurska, sitruunamehu ja mustapippuria mausteeksi. Keitä noin 20 minuuttia.

Tarjoile riisin ja salaatin kanssa. Kuvassa menossa mukana myös parmesaanijuustoa.

Kahden kuukauden radiohiljaisuus

Hahaa, en olekaan kuollut!

Lempisivustoani sieni.us:ää lainatakseni viimeisten parin kuukauden fiilis kiteytyy tähän:
http://sieni.us/?id=21

Diplomityön pitkällisen välttelyn jälkeen totesin huhtikuun alussa, että jos aion valmistua kesäkuun kokouksessa (dipan aihe menee vanhaksi kesäkuussa ja opinto-oikeuteni päättyy heinäkuussa), pitäisi ehkä pikkuhiljaa tehdä jotain. Noh, niinpä sitten tein ja palasin elämään koulun ATK-luokkaan öiksi. Palautin tuotokseni sitten vähän ennen wappua ohjaajalle ja valvojalle tarkastettavaksi. Oikeastaan päivä oli torstai 24.4. Lähdin koululta perinteisesti viiden jälkeen aamulla ja siinä fiiliksissä päätin kävellä metsäreittiä kotiin. Aurinko pilkotti jo vähän horisontissa, joten päätin tehdä aamusta eeppisen ja mennä katselemaan auringonnousua niemenkärkeen ja kuuntelemaan samalla Circle of Lifeä.

Noniin, toivottavasti onnistuitte kuvan ja biisin avulla eläytymään fiiliksiini. Wapun jälkeen siirryin stressaamaan sitä, miten megalomaanisia korjausehdotuksia sieltä sitten tuleekaan paluupostissa. Parin viikon jälkeen siirryin stressaamaan sitä, ehdinkö saada mitään kommentteja ennen viimeistä palautuspäivää 26.5. No viimetinkaahan sekin meni, mutta lopulta mainittuna päivänä kävin hakemassa sitomosta (V. & K. Jokinen, Tarkk'ampujankadulla Helsingissä) kansitetut työni ja kärräsin pari kappaletta opintotoimistoon. Käyttämäni kirjansitomo on meilläpäin hyvässä maineessa, ja suosittelen kyllä itsekin. 5kpl töitä hintaan 120e (paperit tosin viedään itseprintattuna) ja kriisitapauksissa kansittavat jopa odotellessa.

Hain kirjani joskus puolenpäivän aikaan, ja opintotoimisto oli auki puoli neljään, joten ehdin käydä siinä välissä vielä fiilistelemässä sitomon läheisessä Johanneksenpuistossa (no onkohan se mikään virallinen nimi, Johanneksen kirkon ympärillä kuitenkin). Alla todiste, sen jälkeen ei olekaan ollut noin aurinkoista ja lämmintä...

Kirjotin tossa joutessani yhen kirjan

Nyt on sitten kansitettu työ, työn arvosteluhakemus ja todistushakemus vetämässä, ja yritän olla stressaamatta niistä. 16.6. klo 13 on koulutusneuvoston kokous, jossa sitten toivottavasti työ hyväksytään ja tutkinto myönnetään. Opintotoimiston täti sanoi, että siitä kestää sitten muutama päivä, että dekaani allekirjoittaa hyväksynnät ja saan tiedon niistä. Onneksi tunnen noin kaikki koulutusneuvoston opiskelijajäsenet, joten pitänee pyytää jotakuta heistä raportoimaan tuoreeltaan, miten kokouksessa kävi. No mutta sitä odotellessa.

Selvisin muuten siitä Naisten Kympistäkin! Ennen sitä onnistuin samalla viikolla kerran juoksemaan kymmenen kilometrin lenkin, mutta virallinen suoritus sujui vähän heikommin päivän sään takia. Kävelin sitten pari kilometriä, kun meinasin pyörtyä porottavan auringon alle. Onneksi lopulta tuli vähän pilviäkin ja selvisin maaliin asti. Loppuaika oli noin 1h14min (ei virallista ajanottoa). Kaikesta huolimatta jäi ihan hyvä fiilis, ja ilmosinpas sitten jo elokuussa juostavalle Midnight Runillekin (10km sekin). Valkkasin odotetuksi juoksuajaksi 60-65min, sillä usko on kova, että elokuun viileässä yössä jaksaisin esim. juosta koko matkan. Ja ehtiihän tässä taas treenailla lisää ennen sitä.

Liikuntapäiväkirja vko 12

Viime viikko meni tosiaan pienessä flunssassa, joten liikunnat jäivät Bollywood-tanssitreeneihin. Lisäbonarina meditaatio, kun sellaisellekin nähtävästi löytyi oma Heiaheia-merkintä. Sieltä tosin löytyy merkintöjä myös mm. shoppailulle ja saunomiselle, mutta ehkä yritän pitää jotain tasoa sentään yllä.

Will It Blend?

Tapahtuipa tammikuussa, että blenderini päätti murskata teränsä muoviset kierteet, eikä terä sitten enää sen jälkeen pyörinyt. Palavan muovin haju kruunasi sen blendausyrityksen. Joulun 2011 joululahjan kahden vuoden takuuaika oli juuri kätevästi mennyt umpeen, joten en oikein uskonut helppoihin korjausmahdollisuuksiin. Lopulta kuitenkin rohkaistuin ja otin yhteyttä OBH Nordican kuluttajapalveluun. Vuodatin johonkin nettilomakkeeseen tarinan hajonneesta terästä ja takuun loppumisesta ja siitä, ettei mulla edes ole tästä mitään kuittia. Vastaus tuli nopeasti, "no mepäs lähetämme tästä uuden terän ilmaiseksi". Että se sujui sitten niinkin helposti.

Glory days, tammikuu 2012

Vanha vs. uusi terä, saa veikata, kumpi on kumpi

Kävin tällä viikolla hakemassa sen terän sitten postista, ja nyt taas blendailee mukavasti. Juhlan kunniaksi loppuun vielä yksi viherpirtelö kiivistä, avokadosta, mansikoista ja kourallisesta pinaattia feat. sopivasti vettä. Näyttää yhtä hyvältä kuin maistuu. Eikun mitäs.

Tadaa

Liikuntapäiväkirja vko 11

Heh, melkein unohdin tämän blogini oleellisimman sisällön tältä viikolta. Eipä mitään uutta. Ensi viikolla näyttää sitten taas vähän heikommalta, kun on vaihteeksi pientä flunssaa. Ei mitään sen pahempaa, mutta olen oppinut, että kun lähtee flunssassa lenkkeilemään, vähintäänkin kuolee.

Buddhalaista meditaatiota

Eiliset jännyydet eivät suinkaan jääneet U-linjoihin tutustumiseen, vaan illemmalla läksin vielä erään ystävän kanssa tutustumaan meditointiin Helsingin buddhalaiseen keskukseen Triratnaan. Siellä järjestetään maanantai-iltaisin opastettua meditaatiota klo 18-20 (sisältäen teetauon), jonka jälkeen voisi vielä jäädä Dharma-piiriin, jossa ilmeisesti keskustellaan enemmän itse buddhalaisuuden teemoista. Emme jääneet enää sinne, joten en tiedä, mitä siellä oikeasti tapahtuisi.

Noh, itse meditaatio-osuudessa tehtiin hengityksen tarkkailuharjoituksia. Ilmeisesti sitä tehdään joka toinen maanantai, ja joka toinen kerta sitten olisi vuorossa ystävällisen asenteen kehittämisharjoituksia. Harjoituksessa laskettiin aluksi hengenvetoja, ja sitten piti tarkkailla hengitystään laskematta. Keskittymiskykyni ei ole aivan huippuluokkaa, joten heti, kun ei tarvinnut aktiivisesti laskea jotain, ajatukset lähtivät helposti karkailemaan. En yllättäen kuitenkaan turhautunut tahi tylsistynyt missään vaiheessa, vaan aika kului nopeasti.

Tämän semionnistuneen ensimmäisen meditaatioyrityksen jälkeen pitänee treenailla joskus toistekin. Ja ehkä opetella jotain muitakin mindfulness-tekniikoita ja löytää sisäinen harmonia.

Tulppaaneita

Taas on tulppaaneita tulvillaan iloinen Espoo.

Päivän heräteostos yllä. Käväisin Sellon Citymarketissa ja teki mieli ostaa karkkia, mutta ostin sitten kukkia. Niistä riittää toivottavasti iloa pidemmäksi aikaa, eikä tule edes paha olo (ellen erehdy syömään niitä).

Oikeasti menin Selloon halpojen leffalippujen perässä. Paikallinen entinen BioRex juhlistaa siirtymistään monopoli-Finnkinon alaisuuteen ja myy mm. 6 lipun sarjalippusettejä normaalia halvemmalla torstaihin saakka. Eikä lippuja tarvitse edes käyttää Sellossa, koska kuka nyt siellä haluaisi käydä leffassa...

Lippuja huraa.

Sello-adventureni huipentuma tai lähinnä aloitus oli toki saapuminen paikalle villillä U-linjan bussilla, mihin Reittiopas huijasi minut, kun etsin kätevintä reittiä Töölöstä Leppävaaraan. Bussi oli matkalla Veikkolaan, mutta osasin jäädä pois ennen sitä. Osasin myös alkuhämmennyksestä huolimatta leimata matkakorttini. Olin myös arvatenkin ainoa matkustaja, jonka mielestä oli jännittävää mennä U-linjalla (ja joka käytti sellaista ensimmäistä kertaa). Lisää jännittävästä elämästäni taas jonain päivänä, pysykää kanavalla.

Kätilö

Eräs ystäväni perusti vuoden alussa lukupiirin, mihin lähdin mukaan, koska olen viime vuosina ollut erinomaisen huono lukemaan yhtään mitään ja toivoin asiantilaan muutosta näin puolipakottamalla itseni taas kirjojen ääreen. Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui silloin Katja Ketun romaani Kätilö (WSOY 2011, 348 s.), ja eilen lopulta piiriydyimme uudestaan keskustelemaan kirjasta.

Kirja kertoo Lapin sodasta ja traagisista ihmiskohtaloista aika inhorealistisesti. Päähenkilönä on suomalainen naiskätilö, joka rakastuu epätoivoisesti saksalaiseen natsiupseeriin ja seuraa tätä töihin vankileirille. Kumpikin hahmo (ja oikeastaan jokainen muukin kirjassa esiintyvä hahmo) on omalla tavallaan niin sekaisin, että on vaikeaa samastua heihin tai olla surullinen heidän kohtaloistaan.

Luin joskus kauan sitten Joel Lehtosen Putkinotko-sarjan ja sain ikuiset traumat suomalaisesta realismista ja kirpuista, luteista ja täistä. Kätilön brutaali kielenkäyttö ei sitten mitenkään auttanut näiden traumojen käsittelyssä, joten mielikuvani suomalaisesta kirjallisuudesta ei juurikaan parantunut. Jotenkin ehkä tykkään enemmän siitä, että asiat kerrotaan hienostuneesti. Törkeyksien jauhaminen joka toisella sivulla ei saa aikaan reaktiota "vau kun kirjailija on rohkea ja uskalias" vaan ennemminkin "ai ei sitten muita ansioita ole, kun pitää marssittaa paperille jokainen tietämänsä alatyylinen ilmaus". Ei sillä, etteikö kirjailijalla olisi mitään ansioita, mutta en selvästi ole hänen kohdeyleisöään.

Noh, mutta jotain hyvääkin. Olen lukenut historiaa törkeän minimaalisesti, joten tietämykseni Lapin sodasta on ollut lähinnä tasoa "jatkosodan jälkeen saksalaiset ajettiin pois ja ne poltti Lapin". Kätilöä lukiessa sai ehkä paremman käsityksen siitä, mitä siellä oikeasti saattoi tapahtua. Toki tämän olisi voinut lukea paremmin jostain ei-niin-proosallisesta teoksesta, mutta parempi varmaan näin kuin ei ollenkaan. En nyt kuitenkaan suosittelisi.

Tämä nyt kuitenkin oli vuoden ensimmäinen kirjani, vielä 9 jäljellä, jotta saavutetaan se hulppea 10 kirjan raja.

Liikuntapäiväkirja vko 9+10

Such compilation, many weeks, so sport, wow.

Viime lauantaina kokeilin paljon hehkutettua aamulenkkiä tyhjällä vatsalla. Kaiken propagandan mukaan sen pitäisi tehostaa rasvan palamista ja aineenvaihduntaa ja ylipäätään koko elämänlaatua. Eihän siitä kuitenkaan mitään tullut, oli nälkä ja heikotti. Kävelin sitten suurimman osan matkasta, kun ei juostakaan jaksanut. Noh, kaikkea pitänee kokeilla kerran, mutta taisi jäädä myös viimeiseksi kerraksi. Olen kyllä muutenkin sitä tyyppiä, joka ei pääse liikkeelle ilman aamupalaa, joten mitenköhän oikein edes kuvittelin selviäväni tästä.

Ilmosin muuten btw sinne Naisten Kympille ja valitsin paitakooksi 36. Paitaa ynnä muuta matskua odotellessa.

Edellisiin mitenkään liittymättä, lupailin tänään dipan ohjaajalleni, että työ olisi valmis maaliskuun loppuun mennessä. Oikestaan olin miettinyt sitä päissäni jo aiemminkin, mutta tällainen julkinen lupailu tekee tavoitteista vähän konkreettisempia. Että eikun pikkuhiljaa paluuta senkin ääreen.

Liikuntapäiväkirja vko 8

Haha, eipä ole näemmä sisältö paljoa kehittynyt sitten viime viikon. Tässä kuitenkin perinteinen kuva:

Pitäisi viimeistään ylihuomenna ilmoittautua sinne Naisten Kympille, jotta pääsee halvimpaan hintaan. Avasin jo äsken ilmoittautumislomakkeen, mutta en sitten osannut päättää, onko paitakokoni 36 vai 42. Vaikea valita, haluanko mahdollisesti liian pienen vai liian ison paidan. No, ehkä päädyn tässä johonkin lopputulokseen, voin sitten raportoida ratkaisuni.

Liikuntapäiväkirja vko 7

Viime viikolla olin reipas, enkä jaksanut päivittää tänne mitään. Kävin kuitenkin uimassa Tapiolan uimahallilla ihan yksin ja itsenäisesti, huraa. Kävin siellä viimeksi muutama vuosi sitten parin kaverin kanssa ja epäilin nyt epäonnistuvani totaalisesti joko lipunostossa tai pukuhuoneen löytämisessä tai olevani ylipäätään ainoa ihminen, joka käy yksin uimassa. Kaikki sujui kuitenkin kuin tanssi (plus suurin osa muistakin tuntui olevan yksin), joten ehkä uskallan sinne toistekin.

Rintauintitekniikkani on aivan surkea, minkä voi tulkita toki tuosta huikaisevasta vauhdistakin. Selkä- ja vapaauinnissa toki olen aivan pro, mutta niitä uidakseen pitäisi mennä nopeiden uimareiden radalle, ja kukas sinne nyt uskaltaisi. Jatkan siis jatkossakin sammakkotarpomista muiden mummojen seassa ja toivon, että potkutekniikkanikin kehittyisi joskus auttaviin mittoihin.

Muita viikon tapahtumia: saavutin vuoden 10. venyttelykertani, huraa. Lisäksi viikon viimeinen lenkki jäi vähän vajaaksi, koska viisaasti ajoitin sen menkkojen alkamispäivälle eikä siitä sitten tullut juuri mitään, kun teki mieli oksentaa tai pyörtyä lenkkipolun varteen. Kaiken propagandan mukaan liikunnan pitäisi auttaa menkkakipuihin, mutta ei se kyllä omalla kohdallani ole koskaan toiminut. Itse kannatan särkylääkettä ja sisällä möllöttämistä. Noh, tällä viikolla taas uudella tarmolla juoksemaan, ja ehkä tällä kertaa jopa se 25 minuutin lenkki onnistuu.

Liikuntapäiväkirja vko 6

Viikon huomio 1: Lumisohjossa juokseminen on rankkaa. No, ainakin jalat saavat monipuolista treeniä, ja toivottavasti tämä palkitaan keväämmällä.

Viikon huomio 2: Näiden julkaiseminen täällä motivoi kummasti, kun ei kehtaa lusmuta näin semijulkisesti ilman kunnon syytä.

Bollywood

Jokaviikkoiset Bollywood-treenit jäivät eilen kuukauden tauolle, joten nyt on selkeästi hyvä aika kirjoittaa niistä jotain.

Päädyimme yhden kaverin kanssa kurssille selailtuamme loppuvuodesta Espoon työväenopiston kevään opinto-opasta. Halusimme molemmat jotain jännää tanssia, ja sillä saralla vaihtoehtoja ei ollut kovin paljoa, joten valkkasimme sitten Bollywoodin, koska se nyt ainakin kuulosti eksoottiselta.

Ennen ekaa tuntia pelotti vähän, että mitä jos kaikki muut siellä ovat jotain mummoja ja tunti on pelkkää käsienheiluttelua. Onneksi kumpikaan ei pitänyt paikkaansa. Toki käsiä ja päätäkin heilutellaan aika paljon, mutta menee se ihan kuntoilustakin kaiken hyppelehtimisen ansiosta. Olen kyllä välillä aika sekaisin, kun pitää samanaikaisesti tehdä jaloilla jotain liikettä, käsillä jotain toista, heiluttaa päätä sivusuunnassa ja vielä vaihdella sormien asentoa taiteellisesti. Yleensä siinä vaiheessa luovutan suosiolla pään ja sormien kanssa ja yritän näyttää siltä, että olen ihan messissä.

Kurssilla on kyllä ollut hauskaa, enkä ainakaan vielä ole ehtinyt katumaan sinne ilmoittautumistani. Opettaja on myös ihanan symppis. Jee. Suosittelen random-tanssikursseja kaikille, jotka kaipaavat lisäsisältöä elämäänsä.

Eilen tunnin lopuksi päästiin stalkkaamaan vielä kurssin soittolistaa, ja tein sitten joutessani niistä biiseistä myös Youtube-soittolistan, jota voin kuunnella jatkossa aina torstai-iltaisin, kun treenien puutteessa käytän aikani opetellen liikuttamaan päätäni sivuttain. Numerolla 12 on biisi, jota on kuunneltu eniten tunneilla ja johon on treenattu koreografiaa pikkuhiljaa aina eiliseen asti, jolloin ilmeisesti saatiin koko setti kasaan. Ehkä sitten ensi kerralla jotain uutta taas.

Ja lopuksi vielä se soittolista (pari biisiä ovat vähän häiritseviä mainosversioita, mutta en oikein löytänyt parempiakaan):

Liikuntapäiväkirja vko 5

Huraa, flunssa meni ja liikunta jatkui voitokkaasti. Mietin, että pitäisikö lähteä kirimään juoksuohjelmaa kiinni, mutta totesin sen vähän turhaksi, joten suoritin sitten vain 4. juoksuviikon loppuun. Kuvasta huolimatta en lenkkeillyt sunnuntaina kahdesti, vaan tuo toinen merkintä tuli vuoden 10. juoksukertani kunniaksi. Tilastojen mukaan olen myös lenkkeillyt tänä vuonna yhteensä 42,6 km, eli maratonin verran on jo plakkarissa.

Liikuntapäiväkirja vko 4

Sitten iski flunssa.

Tiistai-iltana piti mennä luistelemaan, mutta olin kuolemanväsynyt, joten skippasin. Sitten tuli kurkkukipu ja nuha (onneksi ei sentään kuumetta), joten loppuviikon lenkkeilytkin jäivät. Jotenkin ajatus juoksemisesta pakkasella ei innostanut flunssaisissa fiiliksissä. En kyllä vielä tänäänkään ole lenkkeilemässä, mutta huomenna olisi taas tiedossa luistelua, jonka voisin ottaa nyt tavoitteekseni.

Sinänsä liikunnan väliinjääminen kipeilyn takia ei ahdista, koska se on vain fiksua, mutta vähän ahdistaa, että saako siitä taas kiinni sitten, kun on tarpeeksi terve. Noh, yritän parhaani.

Couscoussalaatti

Meillä on kolmen kaverin kanssa jo huimana puolivuotisena perinteenä tapana järjestää viikon-parin välein tyttöjeniltoja (vaikka yksi onkin poika), joihin jokainen tekee joko alkuruoan, pääruoan, jälkiruoan tai salaatin. Seuraavan viikon ruoat arvotaan edellisellä kerralla KPS-menetelmällä (kuitenkin siten, että aina neljän illan kierroksella jokainen tekee kerran jokaista ruokaa).

Eilen oli sitten kolmannen ruokakierroksemme viimeinen kerta, ja minä tein salaatin. Salaatti on kaikista helpoin järkättävä, kun ketään ei oikeastaan kiinnosta, mitä se on, kunhan se on. Teinpähän sitten aika geneerisen couscoussalaatin, jonka ohje seuraa alla.

• punasipuli
• öljyä paistamiseen
• 5 dl vettä
• kasvisliemikuutio
• 4 dl couscousia
• kurkku
• paprika
• 1 dl cashew-pähkinöitä
• 200g fetaa
• 3 rkl limemehua

Silppua punasipuli pieneksi silpuksi ja kuullota pannulla. Lisää vesi ja liemikuutio ja anna kiehahtaa. Ota pannu pois levyltä ja sekoita joukkoon couscous. Jätä turpoamaan muutamaksi minuutiksi ja pilko sillä aikaa paprika, kurkku, pähkinät ja feta pieniksi kuutioiksi. Sekoita lopuksi kaikki keskenään ja tarjoile.

Tästä tulee aika iso annos - otin vain noin puolet mukaan syötäväksi, ja siitäkin jäi vähän yli. Loppupuoliskosta riittänee sitten parin päivän lounassalaateiksi.

Liikuntapäiväkirja vko 3

Pitäisiköhän joskus päivitellä tänne jotain muutakin kuin näitä viikon urheilusaavutuksia... Toisaalta jos en päivittelis enää näitäkään, joku voisi luulla, että en tee enää mitään.

Tällä kertaa suoritin alkuviikon niin tehokkaasti, että viikonloppuna ei sitten enää jaksanutkaan mitään. Kävin myös muutaman kaverin kanssa tokaa kertaa tänä talvena muodostelmaluistelemassa. Aloitettiin tämä hieno harrastus viime talvena ja ollaan nykyään jo todella pro. Nyt tekisi mieli selittää tästä enemmänkin, mutta ehkä kirjoitan siitä tällä viikolla toisen postauksen, että saan taas jotain tilkettä näiden liikuntapäiväkirjojen väliin.

Nastat lenkkarit

Talvi tuli tänne Espooseenkin, ja pääsin tänään ekaa kertaa käyttämään uusia nastalenkkareitani. Hankin ne jo syksymmällä, kun kuvittelin, että se talvi olisi aivan nurkan takana, mutta pitikin sitten odotella pari kuukautta, ennen kuin se suvaitsi saapua. Lenkkarit ovat merkiltään&malliltaan Asics Gel-FujiSetsu GTX ja väriltään söötin turkoosit.

Ensimmäisen käyttökokemuksen perusteella kengät tuntuivat hyviltä - juostessa ei lipsunut ja varpaatkin pysyivät lämpiminä tavallisissa juoksusukissa 15 pakkasasteesta huolimatta. En ole ennen lenkkeillyt talvisin, mutta nyt ilmeisesti ei sitten ole mitään tekosyitä vältellä sitäkään.

Liikuntapäiväkirja vko 2

Siinä olisi sitten viikon 2 liikuntasaldo. Lenkkeily jatkui ohjelman mukaan - jaksoin jälleen juosta 15min putkeen, huraa! Uutuutena viikko-ohjelmaan tuli Bollywood-tanssi, jota treenaan tästä lähtien joka torstai Espoon työväenopiston kurssilla. Eka kerta vaikutti ainakin ihan lupaavalta, ja sen jälkeen olivat kädet kipeinä. Selkeästi siis hyvää vaihtoehtotreeniä lenkkeilylle, jossa lähinnä jalat kärsivät. Sunnuntain vatsalihastreenistä jäi puolet tekemättä, koska niska oli jotenkin jännästi kipeä eikä mistään makuulta-ylös-liikkeistä tullut yhtään mitään. Noh, ensi kerralla toivottavasti taas paremmin.

Kookoksinen bataatti-linssimuhennos

Pohdiskelin eilen, mitä tehdä jääkaapissa vanhenevalle melkein täydelle purkille kookosmaitoa. Noh, pikaisen googletussession jälkeen löysin hyvännäköisen reseptin, jonka olen kopioinut alle. Bonuksena tässä käytetään vihreitä linssejä, joita ostin paketillisen kaappiin jo joskus ennen joulua, mutta joista en sitten ollut vieläkään saanut aikaiseksi mitään.

Alkuperäisessä ohjeessa ei mainittu linssien liottamisesta mitään, joten en liottanut niitä, ja sitten soppaa saikin keitellä reilun tunnin verran, jotta ne pehmenivät tarpeeksi. Siinä vaiheessa bataatti puolestaan oli jo aika ylikypsää muusia. Suosittelisin siis sitä etukäteisliotusta, jotta koko homma kypsyisi suunnilleen samoihin aikoihin.

Ulkonäöstä huolimatta tämä oli kyllä todella hyvää ja jopa suhteellisen simppeliä valmistettavaa. Lisäksi bataattia lukuunottamatta kaikki ainekset löytyivät jo valmiiksi kaapeista, joten tämän toteuttaminen ei vaatinut mitään megalomaanista shoppailureissua.

Kookoksinen bataatti-linssimuhennos (4 annosta)
ohje: http://blogit.hs.fi/kauhaajarakkautta/2012/03/27/laita-pataan-bataatti-ja-linssit-ja-kookos/

• nokare voita (tai loraus öljyä)
• 1 sipuli
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
• 1 keskikokoinen bataatti (n. 400-500 g)
• 2 tomaattia
• 2 dl vihreitä linssejä
• 1 tlk (400 g) kookosmaitoa
• 4 dl vettä
• loraus limemehua
• 1-2 tl juustokuminaa
• 1/2 tl kurkumaa
• ripaus chilijauhetta
• suolaa
• mustapippuria
• tarjoiluun tuoretta korianteria

Kuori ja pilko sipuli, valkosipuli ja bataatti. Viipaloi tomaatit. Huuhtele linssit huolellisesti. Linssejä kannattaa myös liottaa pakkauksen ohjeen mukaan noin tunnin verran.

Kuumenna kattilassa rasva ja kuullota sipulia, valkosipulia ja inkivääriä muutama minuutti. Lisää joukkoon kuutioitu bataatti ja tomaatti ja paista vielä hetki. Lisää sen jälkeen linssit, kookosmaito, vesi, limemehu ja mausteet.

Anna porista keskilämmöllä, kunnes bataatti ja linssit ovat sopivan kypsiä. Jos linssit eivät meinaa pehmetä, voit tarvittaessa laittaa kattilaan kannen tai lisätä hieman vettä. Tarkista lopuksi mausteiden määrä ja lisää tarvittaessa.

Tarjoile halutessasi tuoreen korianterin kera.

Graduttaa

Lempi-kuvablogini viimeisen puolen vuoden ajan on ollut ehdottomasti graduttaa.tumblr.com. Suosittelen kaikille, jotka hajoavat graduihinsa, dippoihinsa tai vastaaviin lopputöihinsä. Ette ole ainoita! Samastun noin kaikkeen tuolla paitsi graduseminaariahdistukseen, koska ilmeisen onneksi meidän seminaarimme oli aivan erilainen setti ja itsensä piti nolata vain yhdellä kerralla.

Kokosin tähän linkkikollaasin seitsemästä osuvimmasta postauksesta. Näihin kiteytyy loistavasti elämäni tällä hetkellä:

1, 2, 3, 4, 5, 6, 7.

Ylihuomenna taitaakin muuten olla dippani aloituksen vuosipäivä (ensimmäinen). Pitäisiköhän sen kunniaksi avata se ahdistava dippa.tex pitkästä aikaa ja katsoa, mitä tässä vielä on tehtävissä...

Liikuntapäiväkirja vko 1

Tadaa, tässäpä olisi sitten vuoden ensimmäisen viikon liikuntasaldoni suoraan Heiaheiasta kopioituna (jos inspiroi, niin profiiliani voipi stalkkailla täältä):

Tästä huomannee, että selvisin juoksuohjelman ekasta viikosta kunnialla! Vähän alkuviikon intervallitreenien jälkeen hirvitti, että mitenköhän loppuviikon 15 minuutin tauottomasta juoksusta oikein selviää, kun hädin tuskin jaksoin vetää parin minuutin spurtteja. Mutta osasin sitten yllättäen kerrankin ottaa vähän rauhallisemmin, enkä sitten nääntynyt ennen aikojani. Hienoa kehitystä, sillä yleensä juoksuharrastukseni on sitä, että juoksen kovaa niin kauan kuin jaksan ja sen jälkeen kävelen loppumatkan.

Lenkkimerkintöjen tarkat kilometri- ja sekuntimäärät johtuvat siitä, että käytin Sports Trackeria. Ihan kätevä noissa kilometrimäärien seuraamisessa, koska yleisesti minulla ei ole mitään havaintoa siitä, kuinka pitkiä reittejä olen mennyt.

Uusi vuosi, uusi blogi!

Helouhelou, olen Kinder-yllätysmuna!

No en oikeasti, näköjään lähinnä mainosten uhri. Huomasin tuossa, että siitä alkaa olla 2 vuotta, kun viimeksi päivitin edellistä blogiani Juustopalleroa. Yritän olla vähemmän pallero nykyään, joten tämän blogin nimessä on laitettu ruokalista uusiksi. Syön välillä muutakin.

Saas nähdä, mitä tästäkin taas tulee, mutta jatkanen perinteisillä linjoillani eli yleisellä höpinällä. Blogin perustaminen tahi kirjoittaminen ei kuulunut hillittömiin uuden vuoden lupauksiini, mutta lupailin kaikenlaista muuta, jotka olisi ehkä hyvä käydä näin heti alkuun läpi, jotta osaan sitten hävetä itseäni vuoden edetessä:

• Osallistun toukokuussa Naisten Kympille
• Valmistun ja menen aikuisten töihin
• Luen ainakin 10 kirjaa

Tadaa.

Aloitin jo villisti ennen vuodenvaihdetta lenkkeilyn, ja koska en saa aikaiseksi mitään ilman täsmällisiä ohjelmia, niin rupesin toteuttamaan tätä. Puolimaraton ei ole mikään virallinen tavoitteeni, mutta mikäs toki siinäkin, jos jaksan tuon orjallisesti käydä läpi enkä taas kyllästy ensimmäisen flunssan kohdatessa.

Että helou vaan kaikille sadoille lukijoilleni, jätän teidät taas jännityksellä odottamaan, tuleeko seuraavaa postausta vaiko ei.