Liikuntapäiväkirja vko 12

Viime viikko meni tosiaan pienessä flunssassa, joten liikunnat jäivät Bollywood-tanssitreeneihin. Lisäbonarina meditaatio, kun sellaisellekin nähtävästi löytyi oma Heiaheia-merkintä. Sieltä tosin löytyy merkintöjä myös mm. shoppailulle ja saunomiselle, mutta ehkä yritän pitää jotain tasoa sentään yllä.

Will It Blend?

Tapahtuipa tammikuussa, että blenderini päätti murskata teränsä muoviset kierteet, eikä terä sitten enää sen jälkeen pyörinyt. Palavan muovin haju kruunasi sen blendausyrityksen. Joulun 2011 joululahjan kahden vuoden takuuaika oli juuri kätevästi mennyt umpeen, joten en oikein uskonut helppoihin korjausmahdollisuuksiin. Lopulta kuitenkin rohkaistuin ja otin yhteyttä OBH Nordican kuluttajapalveluun. Vuodatin johonkin nettilomakkeeseen tarinan hajonneesta terästä ja takuun loppumisesta ja siitä, ettei mulla edes ole tästä mitään kuittia. Vastaus tuli nopeasti, "no mepäs lähetämme tästä uuden terän ilmaiseksi". Että se sujui sitten niinkin helposti.

Glory days, tammikuu 2012

Vanha vs. uusi terä, saa veikata, kumpi on kumpi

Kävin tällä viikolla hakemassa sen terän sitten postista, ja nyt taas blendailee mukavasti. Juhlan kunniaksi loppuun vielä yksi viherpirtelö kiivistä, avokadosta, mansikoista ja kourallisesta pinaattia feat. sopivasti vettä. Näyttää yhtä hyvältä kuin maistuu. Eikun mitäs.

Tadaa

Liikuntapäiväkirja vko 11

Heh, melkein unohdin tämän blogini oleellisimman sisällön tältä viikolta. Eipä mitään uutta. Ensi viikolla näyttää sitten taas vähän heikommalta, kun on vaihteeksi pientä flunssaa. Ei mitään sen pahempaa, mutta olen oppinut, että kun lähtee flunssassa lenkkeilemään, vähintäänkin kuolee.

Buddhalaista meditaatiota

Eiliset jännyydet eivät suinkaan jääneet U-linjoihin tutustumiseen, vaan illemmalla läksin vielä erään ystävän kanssa tutustumaan meditointiin Helsingin buddhalaiseen keskukseen Triratnaan. Siellä järjestetään maanantai-iltaisin opastettua meditaatiota klo 18-20 (sisältäen teetauon), jonka jälkeen voisi vielä jäädä Dharma-piiriin, jossa ilmeisesti keskustellaan enemmän itse buddhalaisuuden teemoista. Emme jääneet enää sinne, joten en tiedä, mitä siellä oikeasti tapahtuisi.

Noh, itse meditaatio-osuudessa tehtiin hengityksen tarkkailuharjoituksia. Ilmeisesti sitä tehdään joka toinen maanantai, ja joka toinen kerta sitten olisi vuorossa ystävällisen asenteen kehittämisharjoituksia. Harjoituksessa laskettiin aluksi hengenvetoja, ja sitten piti tarkkailla hengitystään laskematta. Keskittymiskykyni ei ole aivan huippuluokkaa, joten heti, kun ei tarvinnut aktiivisesti laskea jotain, ajatukset lähtivät helposti karkailemaan. En yllättäen kuitenkaan turhautunut tahi tylsistynyt missään vaiheessa, vaan aika kului nopeasti.

Tämän semionnistuneen ensimmäisen meditaatioyrityksen jälkeen pitänee treenailla joskus toistekin. Ja ehkä opetella jotain muitakin mindfulness-tekniikoita ja löytää sisäinen harmonia.

Tulppaaneita

Taas on tulppaaneita tulvillaan iloinen Espoo.

Päivän heräteostos yllä. Käväisin Sellon Citymarketissa ja teki mieli ostaa karkkia, mutta ostin sitten kukkia. Niistä riittää toivottavasti iloa pidemmäksi aikaa, eikä tule edes paha olo (ellen erehdy syömään niitä).

Oikeasti menin Selloon halpojen leffalippujen perässä. Paikallinen entinen BioRex juhlistaa siirtymistään monopoli-Finnkinon alaisuuteen ja myy mm. 6 lipun sarjalippusettejä normaalia halvemmalla torstaihin saakka. Eikä lippuja tarvitse edes käyttää Sellossa, koska kuka nyt siellä haluaisi käydä leffassa...

Lippuja huraa.

Sello-adventureni huipentuma tai lähinnä aloitus oli toki saapuminen paikalle villillä U-linjan bussilla, mihin Reittiopas huijasi minut, kun etsin kätevintä reittiä Töölöstä Leppävaaraan. Bussi oli matkalla Veikkolaan, mutta osasin jäädä pois ennen sitä. Osasin myös alkuhämmennyksestä huolimatta leimata matkakorttini. Olin myös arvatenkin ainoa matkustaja, jonka mielestä oli jännittävää mennä U-linjalla (ja joka käytti sellaista ensimmäistä kertaa). Lisää jännittävästä elämästäni taas jonain päivänä, pysykää kanavalla.

Kätilö

Eräs ystäväni perusti vuoden alussa lukupiirin, mihin lähdin mukaan, koska olen viime vuosina ollut erinomaisen huono lukemaan yhtään mitään ja toivoin asiantilaan muutosta näin puolipakottamalla itseni taas kirjojen ääreen. Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui silloin Katja Ketun romaani Kätilö (WSOY 2011, 348 s.), ja eilen lopulta piiriydyimme uudestaan keskustelemaan kirjasta.

Kirja kertoo Lapin sodasta ja traagisista ihmiskohtaloista aika inhorealistisesti. Päähenkilönä on suomalainen naiskätilö, joka rakastuu epätoivoisesti saksalaiseen natsiupseeriin ja seuraa tätä töihin vankileirille. Kumpikin hahmo (ja oikeastaan jokainen muukin kirjassa esiintyvä hahmo) on omalla tavallaan niin sekaisin, että on vaikeaa samastua heihin tai olla surullinen heidän kohtaloistaan.

Luin joskus kauan sitten Joel Lehtosen Putkinotko-sarjan ja sain ikuiset traumat suomalaisesta realismista ja kirpuista, luteista ja täistä. Kätilön brutaali kielenkäyttö ei sitten mitenkään auttanut näiden traumojen käsittelyssä, joten mielikuvani suomalaisesta kirjallisuudesta ei juurikaan parantunut. Jotenkin ehkä tykkään enemmän siitä, että asiat kerrotaan hienostuneesti. Törkeyksien jauhaminen joka toisella sivulla ei saa aikaan reaktiota "vau kun kirjailija on rohkea ja uskalias" vaan ennemminkin "ai ei sitten muita ansioita ole, kun pitää marssittaa paperille jokainen tietämänsä alatyylinen ilmaus". Ei sillä, etteikö kirjailijalla olisi mitään ansioita, mutta en selvästi ole hänen kohdeyleisöään.

Noh, mutta jotain hyvääkin. Olen lukenut historiaa törkeän minimaalisesti, joten tietämykseni Lapin sodasta on ollut lähinnä tasoa "jatkosodan jälkeen saksalaiset ajettiin pois ja ne poltti Lapin". Kätilöä lukiessa sai ehkä paremman käsityksen siitä, mitä siellä oikeasti saattoi tapahtua. Toki tämän olisi voinut lukea paremmin jostain ei-niin-proosallisesta teoksesta, mutta parempi varmaan näin kuin ei ollenkaan. En nyt kuitenkaan suosittelisi.

Tämä nyt kuitenkin oli vuoden ensimmäinen kirjani, vielä 9 jäljellä, jotta saavutetaan se hulppea 10 kirjan raja.

Liikuntapäiväkirja vko 9+10

Such compilation, many weeks, so sport, wow.

Viime lauantaina kokeilin paljon hehkutettua aamulenkkiä tyhjällä vatsalla. Kaiken propagandan mukaan sen pitäisi tehostaa rasvan palamista ja aineenvaihduntaa ja ylipäätään koko elämänlaatua. Eihän siitä kuitenkaan mitään tullut, oli nälkä ja heikotti. Kävelin sitten suurimman osan matkasta, kun ei juostakaan jaksanut. Noh, kaikkea pitänee kokeilla kerran, mutta taisi jäädä myös viimeiseksi kerraksi. Olen kyllä muutenkin sitä tyyppiä, joka ei pääse liikkeelle ilman aamupalaa, joten mitenköhän oikein edes kuvittelin selviäväni tästä.

Ilmosin muuten btw sinne Naisten Kympille ja valitsin paitakooksi 36. Paitaa ynnä muuta matskua odotellessa.

Edellisiin mitenkään liittymättä, lupailin tänään dipan ohjaajalleni, että työ olisi valmis maaliskuun loppuun mennessä. Oikestaan olin miettinyt sitä päissäni jo aiemminkin, mutta tällainen julkinen lupailu tekee tavoitteista vähän konkreettisempia. Että eikun pikkuhiljaa paluuta senkin ääreen.